Aamuyön pimeinä tunteina kävelen laahaavin askelin pitkin asuntoamme, kantaen rintarepussa pian 4-viikkoista poikaamme. Poika tutkailee silmät suurina, mutta ei osoita merkkiäkään väsymyksestä. Mietin hiljaa itsekseni, että onneksi tutti edes kelpasi ja hän vaikuttaa nyt viimein suhtkoht tyytyväiseltä verrattuna viimeiseen tuntiin. Aiemmin hän huusi kurkku suorana, kaarella käpristellen vatsavaivojaan. Sillä välin kun tepastelen vauva rinnallani, mies ja esikoinen kuorsaa äänekkäästi tyytyväisenä perhepedissämme. Väsymys painaa itseäni... mietin, että nukkuminen on yliarvostettua.
En aiemmin tiennyt tai ymmärtänyt, että miten raskasta arki voi olla kahden pienen kanssa. ihmettelin ja ihailin vierestä kavereideni arkea, joilta löytyy sama combo, että onhan nyt leppoisen oloista elämä kahden pienen kanssa.. mutta niin vaan se todellisuus iskee vasten kasvoja.
Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen tai viimeinen yö, kun näin käy.. vaikka väsymys painaa niin uskon, että yhdessä me perheenä selviämme tästäkin. Kuinka ainutlaatuista tämä aika pienen kanssa onkaan.
Monet kehottavat nauttimaan tästä ajasta. Välillä tuntuu, että nautinto on yksi huono vitsi.
Kello lähentelee aamu viittä, eihän tässä ole kun pari tuntia vasta kukuttu. Onneksi pian poika rauhoittuu ja huomaan sen jo nukkuvan.. ehkä tästäkin selvittiin. Kuinka kaunis nukkuva lapsi onkaan, miten ihmeellistä elämä onkaan. Vielä neljä viikkoa sitten sinua ei ollut.. miten kiitollinen olenkaan siitä, että minulla on sinut.. sinut, esikoiseni ja mieheni.
Miten pienen hetken oletkaan pieni. Vaikka jokainen hetki ei olekkaan nautinto, en halua jälkeen päin katua sitä etten ymmärtänyt ottaa kaikkea irti sinun vauva-ajastasi tai miten kulutin aikaani murehtimalla turhia, niin pieniä mitättömiä asioita... enkä muistanut mitä ympärilläni on, ketä ympärilläni on. Miten en pienien murheideni alla huomannut sinun joka päiväistä kehitystäsi.
Yritän muistaa päivittäin erään ammattilaisen antaman vinkin; elää hetkessä. Poimi juuri tästä hetkestä yksi asia mistä olet onnellinen, mikä tekee sinut iloiseksi.. on se siiten auringon paiste, lintujen laulu, kahvin tuoksu tai pienen nukkuvan vauvan tuhina. Kuinka kaikissa muissakin tilanteissa, kun elämä iskee vasten kasvoja voi ottaa tämän saman vinkin käyttöön.
Tämä hetki on ainutlaatuinen...
"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään
Päivä kului, mutt hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sait
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vain
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan"
Terkuin,
Janika
❤❤
VastaaPoista