Kadonneen joulufiiliksen etsimistä...

Onkos kellään muulla samaa ongelmaa kuin mulla? Harmaita sateisia kelejä, maassa ei paljoakaan lunta ja enää muka 3 yötä jouluun??

Lapsena joulut oli niin ihania <3 sitä odotti ja odotti aattoa ja sai aina avata etukäteen yhden paketin, koska ei millään malttanut mieltään. Aattoaamuna tuoksui riisipuuro ja kiisseli, tuli kiire aamupuurolle. Jännitettiin kuka löytää riisipuurosta mantelin ja saa toivoa maan ja taivaan väliltä mitä haluaa. Juhlapäivää varten käytiin peseytymässä tervan tuoksuisessa joulusaunassa. Seuraavaksi suunnattiin haudalle muistamaan niitä, jotka ovat jo keskuudestamme poistuneet. Minä sain sytyttää kynttilät. Hetken aikaa ulkona pulkkailtiin, jonka jälkeen lähiperhe kokoontui joulupöydän ääreen. Voi sitä tuoksua ja herkkujen määrää; kinkkua, kalkkunaa, itsetehtyjä laatikkoja, rosollia, suolakurkkuja, herneitä, perunoita, joululimppuja..... lista on loputon. Kunhan mahat oli saatu täyteen, niin seuraavaksi odotettiin pukkia. Joulupukin tulo lahjasäkkeineen oli niin jännittävää, että joskus pääsi jopa itkukin. Lahjojen avaaminen oli niin mielekästä puuhaa, että hyvä jos ehti vilkaista mitä paketista löytyi, kun jo kaapi seuraavan paketin käteensä. Kunhan kaikki paketit oli saatu auki, niin alettiin ihmettelemään mitä paketeista löytyi. Se mitä oli kauan halunnut oli nyt omissa käsissä. Iltaa jatkettiin uusilla leluilla leikkimisellä ja seurustelemalla. Vielä oli vuorossa kahvipöytä. Kuivakakkuja, joulutähtiä ja pipareita, unohtamatta konvehteja. Uusilla leluilla leikittiin iltamyöhälle, kun äiti tuli jo komentamaan sänkyyn ja unten maille. Tyytyväisenä simahti kuin tukki.

Koska vielä ei ole omaa perhettä tai omia jouluperinteitä, niin aattona suuntaamme vanhemmille joulupöytään. Sitä jo niin odottaa, että saa jonain päivänä viettää jouluja kotona oman pienen perheen parissa.

Omaa kadonnutta joulumieltä lähdin etsimään pakettien paketoimisella ja joulubiiseillä.

Palaillaan...