Katukoiramme Norish

Ajattelin nyt sitten kertoa teille hieman miten Norish on päätynyt meille. Vuosi oli 2007 ja mähän olin aina haaveillut omistavani karvakuonoja kaksin kappalein. Meillä oli kotona jo 2-vuotias Rotikka narttu Kira, mutta olin salaa haaveillut kaveria typykälle. Yhtenä vapaapäivänä eksyin sitten espajankoirien netti sivuille. Sieltähän löytyy kuvat ja kertomukset kotia etisivistä koirista ja olihan se vikatikki lähteä niitä kuvia katsomaan :) Yksi pieni musta rimpula jäi sieltä heti mieleen ja olin jo muutamassa minuutissa päättänyt, että se tulee meidän kanssa majailemaan kylmään suomeen. Kun avokki tuli työpäivän päätteeksi kotiin, ilmotin vaan hänelle että mä oon löytänyt meille koiran. Esittelin sitten Noriksen netistä avokille ja se oli aivan äimän käkenä. Pitihän sitä nyt vähä suostutella, ennen kun sekin oli messissä. Tai ehkäpä sillä ei kauheesti siinä ollut sanavaltaa, koska mä olin jo päätökseni tehnyt. Homma eteni sitten niin, että laitoin espanjankoirien sivujen kautta kotihakemuksen, mihin tulee tiedot ketä hakee, mitä hakee ja aikaisemmat kokemukset koirista. Noriksen kohdalla toivottiin nimenomaan, että kotona olisi toinen koira hieman tukea antamassa rimpulalle. Tässä espanjankoirien oma kuvaus ja kuvat Noriksesta tarhalla.

Tämän suloisen, noin 8 kuukauden ikäisen pikkuisen reppanan pojan olivat poliisit löytäneet kadulta. Norish on hiukan arka, mutta kiltti ja ihana ja kovasti ihmiset sitä kiinnostavat. Se vaikuttaa sen verran ylialistuvaiselta, että se on saattanut kokea kovakouraista käsittelyä ihmisten taholta. Kun se saa oman kodin, jossa se tuntee olonsa turvalliseksi, muotoutuu siitä varmasti reipas ja iloinen poika. Norishille voisi olla hyvä, että kodissa olisi toinen koira ”tukea antamassa”. Norish on noin 30 cm korkea ja painaa noin 6 kiloa. 

Siitä sitten asiat eteni niin, että varmistui Noriksen tule meille. Näytettiin sitten tietysti netistä kaikille millanen rimpula meille on tulossa ja avokin äitin kommentti oli tuosta viimeistä kuvasta, että "tuollainen pikkupaholainenko?" :D Siitä n. 1-2 kk. niin Norish oli vihdoin kotona. Lentokummit toivat sen Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja olin siellä sitten kera äitin poikaa hakemassa. Oli se niin reppanan näköinen, kun matkattiin bussilla ja junalla kohti uutta kotia. Oli kylmä talvi ja miinusasteita taisi olla melkein saman verran kun nyt. Poika tuli kuitenkin suoraan espanjan lämmöstä. Hieman pelotti, miten meidän Kira rotikka ottaisi vastaan uuden tulokkaan, mutta muutaman päivän kun antoi aikaa niiden rauhassa toisiinsa tutustua, niin yhdessä ne jo sitten meidän sängyllä makoilivat sulassa sovussa :) Noriksella on niin paljon luonnetta, että melkeinpä se on niin että se pomottaa tuota meidän toista koiraa/lammasta :) Olihan se sitten alkuun ainakin se pikkupaholainen. Kärsi raasu kovasta eroahdistuksesta ja meidän kotoa poissa ollessa teki omat merkinnät kaikkiin meidän uusiin huonekaluihin ja sohvaan. Voi pojat, että lievästi sanottuna otti päähän! Norish oli alkuun todella arka. En tiedä mitä kaikkea se on Espanjassa kokenut, mutta selvästi kokemukset olivat olleet negatiivisia ja aiheuttaneet pikkuiselle pelkoa. Raasu pissi aina alleen ensin, jos sitä kielsi ei:llä jostain. Aina se juoksi sängyn alle kun joku korotti ääntään. Kun poikaa aikoi silittää ylhältä päin, se aina alistui eli meni maate ja pelkäsi selvästi kättä. Meidän Kiran kanssa Norish tulee loistavasti juttuun, mutta sosiaalinen koira se ei todellakaan muuten ole. Sitä ei pysty esim. viedä koirapuistoon tai tutustuttaa muihin karvakavereihin. Se on edelleen muiden seurassa tosi arka ja siitä syystä uusia koiria ja ihmisiö kohtaan pelkoaggressiivinen. Kun meille tulee joku kyläilemään se ulvoo vieraille ensimmäiset 30 min. Eli sen takia meillä ei ole kauhean moni käynytkään visiitillä :D Tänä päivänä poika voi hyvin ja pärjää hyvin Kiran kanssa. Oon todella ilonen siitä, että oon pystynyt olla avuksi tuollaiselle pienelle raasulle ja saanut aivan ihanan uuden kaverin! Resquekoiristahan on paljon kirjoiteltu mediassa tuon jälkeen, enkä kyllä tiedä ottaisinko enää toiste koiraa sieltä. Eihän sitä ikinä tiedä varmasti onko kotiin tuleva koira sairas vai terve ja voihan niiden mukanakin kulkeutua vaikka mitä. Noriksella oli silloin leishmania epäilys ja se saikin jo lääkettä siihen, mutta onneksi pojan tartunta todettiin toisella näytteelllä negatiiviseksi ja elinikäisen lääkityksen sai lopettaa. Jaksaako kukaan lukea tätä? :) semmoinen tarina se sitten.


Hauskaa päivää kaikille koko poppoolta!